miesenergiaa

Suomessa laaja hyväksyntä veronkorotuksille?

Ilmainen lounas meille kaikille. Se kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta ja näin se onkin, sillä sellaista tilannetta ei ole reaalielämässä, että voimme antaa kaikille lisää, ottamatta sitä jostain pois. Monien ammattialojen ansiotasoa on tarpeen nostaa, mutta on myös tiedostettava, että se on rahoitettava jollain.

Puoluekenttä vaatii kansan syvien rivien tuella hoitajamitoituksen korottamista laskennalliseen 0,7 tasoon, mikä tarkoittaa kansan vahvaa hyväksyntää veronkorotuksille veroäyrejä myöten? Tämä varmasti helpottaa kuntapäättäjiä seuraavaa talousarviota laadittaessa. Kuitenkin, vaikka tämän rahoituspohja olisi kohdallaan, niin se ei vielä takaa suotuisaa lopputulosta, sillä samaan aikaan maan äärioikeisto ajaa yhä tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, jossa minkään muun kuin kotoisenväriset ihmiset eivät ole Suomeen kelvollisia ja, että maahanmuutto on Suomelle myös liian kallista. Vaan kuinka kalliiksi se tuleekaan, jos emme saa riittävästi työvoimaa koulutettavaksi aloille, joissa työvoimapula on arkipäivää?

Ammattiliitto Super julistaa kiivaasti, että naisvaltaisella hoivasektorilla on pieniin palkkoihin kyllästyneitä, toisiin tehtäviin haluavia ja siirtyneitä hoitajia, jotka mieluusti palaavat hoitotöihin, kunhan ansiotaso nousee. Selityksessä on totta toinen puoli, mutta parempi tilikään ei tuo takaisin niitä, jotka hoivasektorin monet ylikuormitustekijät on ajanut alalta pois. Julistuksessa on myös tilastollinen harha, sillä esim. lukuisat lähihoitajat jatkokouluttautuvat sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakouluissa muihin ammattinimikkeisiin, jolloin he ovat laskennallisesti mukana niin lähi- kuin sairaanhoitajien määrässä. 

Edellinen hallitus loi ontuvan aktiivimallin, jonka perimmäinen tarkoitus oli vastata työvoimapulan haasteeseen ja työttömien työkyvyn ylläpitämiseen. Se oli taloudellisesti maltillinen resurssointi, mutta myös alueellisesti ihmisiä eriarvoistava. Juha Sipilän (kesk) hallituksen aktiivimallin paras viesti oli siinä, että meillä on työvoimareservissä käyttämättömiä voimavaroja, joiden resurssit tulee saada käyttöön. Tämä ei suomalaisille sopinut ja joka vaalien tullen loi nosteen entiselle oppositiolle, jossa punavihreä vasemmisto ja äärioikeisto ovat yhteisrintamassa yli puoluerajojen. Uusi, Antti Rinteen (sd), hallitus on luvannut romuttaa edellisen hallituksen luomat uudistukset ja odotan mielenkiinnolla kuinka ilmainen lounas kaikille toteutetaan.

Hoitajamitoituksen nosto vaatii kunnilta runsasta lisärahoitusta hoivapalveluiden tuottamiseen. Mitoituksen nostaminen ei ole kuitenkaan tae hoitohenkilöstön saamiseen, sillä jo nyt sadoissa hoivakodissa on huutava henkilöstöpula. Hoitosektorin ansiotason nostolla saatetaan voida rekrytoida alalle uusia tekijöitä, mutta tämäkin edellyttää, että alalle soveltuvia on myös saatavana. Ilman runsasta maahanmuuttoa meillä ei ole mitään mahdollisuuksia vastata työvoimatarpeeseen. Edes maahanmuutto ei ole nopea vastaus työvoimapulan selättämiseen, sillä hoitajien kouluttaminen ottaa aikansa. 

Toisen asteen koulutuksessa hoiva-alalla perushoidon tulee olla kivijalka, jolle kaikki muu rakentuu. ”Hallitse edellinen, ennen siirtymistä seuraavaan” -malli on tarpeen. Kun sitä lähdetään purkamaan, päädytään tilanteeseen, jollainen on jo nyt pahasti näkyvissä. Opetushallitus on lähtenyt järjenvastaisesti lyhentämään hoivasektorin koulutuksia luomalla esim. lähihoitajakoulukseen typistetyn mallin, jossa entiset ”hoito ja huolenpito” sekä ”kuntoutuksen tukeminen” on yhdistetty ”toimintakyvyn edistämiseen” ja puolitetulla ajalla, ollen 5-6 viikkoa työpaikkaoppimista. Aiemmin useat työssä oppimisen jaksot vahvistivat suomen kieltä ja kulttuuria opiskelevien valmiuksia, jotka ovat hyvin tärkeitä työelämätaitojen ohessa. Nyt rimaa hipoen valmistuvien lähihoitajien määrä on kasvanut ja moni työllistää itsensä keikkafirmojen kautta, jolloin päivän työ eri paikoissa tulee hoidettua, mutta työn kokonaisvastuu jää pienevän massan harteille ja uusien hoitajien ammattitaidon kokonaisvaltaista kehittymistä ei tapahdu. Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että esim. vanhusten hoivapaikkojen määrä laskee huomattavasti, jolloin laitospaikan tarpeessa olevia ihmisiä asuu yhä enemmän kotona, joita kotihoidonkaan resurssit eivät kykene hoitamaan. 

Attendon kaltaiset hoivajätit ovat jo haistaneet mahdollisuuden rahastaa kuntia vaatimalla lisärahaa palvelujen tuottamiseen, vaikka ovat suoltaneet vuosikymmenet osinkoina miljarditulosta ruokkimalla hoivakotien asukkaat muutaman kalan ja leivän kristillisellä ihmeellä. Onneksemme palvelujen tuottajissa on myös asianmukaisia toimijoita, mutta henkilöstövajeen täyttäminen vaatii uusia ihmeitä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Hoiva-aloilla tulee olemaan huutava pula työvoimasta, kun se ei ole näillä heikommillakaan säännöillä toteutunut. Sama ongelma kuulemma tulee vastaan myöskin lastentarhaopettajista. Onko tarpeellisia koulutuksia nyt runsaasti lisätty, jotta lain kirjain täyttynee?

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

Minun havaintojen mukaan toisen asteen koulutusta on hiukan lisätty, mutta tehostus on juuri opintojen lyhentämisessä. Näin vuodessa ehtii ottamaan sisään useamman. Oppilaitokset saavat rahansa valmistuvista opiskelijoista, jolloin useassa koulustusta tarjoavassa opinahjossa kaikki autetaan läpi ja vaatimustasosta on tingitty jo valmiiksi.

Muuten, Hollannissa oli jo 90-luvun lopussa huutava pula hollantia äidinkielenään puhuvista lastentarhanopettajista. Tämä heijastui varhaiskasvatuksessa lasten kielelliseen kehitykseen. Onko Suomessa ollut tämmöistä ongelmaa?

Käyttäjän miesenergiaa kuva
Mikki Nieminen

En sano, että 0,7 -mitoitus on väärä, mutta lähihoitajana olen enemmän hoidon tarpeen, hoitoisuuden mukaisessa mitoituksessa, joka voi olla hyvin laajalla kirjoilla kevyestä ohjauksesta fyysiseen nostamiseen tai aggressiivisuuden kohtaamiseen.
Tärkeää on myös se, että hoitajiksi, hoitoa toteuttaviksi lasketaan hoiva-avustajat, jotka voivat hyvin olla lähihoitajien työpareja ja myös itsenäisiä suorittajia. Ammattinimikkeet eivät ole ongelma, vaan miten työ toteutetaan.

Toimituksen poiminnat