*

miesenergiaa

Vajaakuntoisen työpanos on rikkaus ja rasite

  • Puhuminen auttaa aina
    Puhuminen auttaa aina

Vanhusten väkivaltaisuuden yksi kulma koskettaa heidän parissaan työskentelevää sosiaali- ja terveydenhoitohenkilöstöä, joka on usein se viimeinen lenkki, jonka osaksi tulee löytää ratkaisut päivittäiseen kohtaamiseen haastavasti, ml. väkivaltaisesti käyttäytyvien ikäihmisten kanssa. Aivoja rappeuttavat muistisairaudet voivat muuttaa ihmisen persoonallisuutta ja vieras, kodinomaisenakin silti laitosympäristö, vieraine ihmisineen tuo osansa.

Tämän päivän työelämässä on mukana enenevissä määrin myös vajaakuntoisia työntekijöitä, esim. tuki- ja liikuntaelinvaivaisia, raskaana olevia, bunoutista toipuvia , ym. mitä pidän hyvänä toteutuksena työntekijöiden riittävyyden ja ihmisen itsensä tarpeelliseksi kokemisen takia, mutta joiden osallistuminen saattaa myös kuormittaa työvuoron muita jäseniä töiden normaalijakautumista enemmän. Joidenkin työntekijöiden osaksi saattaa tulla olla aina se, joka kohtaa niin agressiivisesti käyttäytyvät kuin tekee fyysisesti raskaat tai muut työtehtävät, joista vajaakuntoinen sanoutuu irti ja usein juuri silloin kun ko. työ pitäisi tehdä. 

Vajaakuntoisen työparin kanssa työskentelevän tunteet työn liiallisesta kuormituksesta ovat oikeutettuja, mutta tämän puheeksi ottaminen ja keskustelu asiasta on työpaikoilla monasti tabu, vaikka työturvallisuuslain mukaan työntekijöillä on oikeus ja velvollisuus tuoda havaitsemiaan työturvallisuuden, terveellisyyden ja työolojen epäkohtia työnantajan tietoon. Puheeksi ottaminen saattaa aiheuttaa henkistä painetta myös vajaakuntoiselle, mutta puhumattomuus on silti hankalampi tilanne kaikille. Hyvässä työyhteisössä rikotaan tabut ja ollaan avoimia, jolla minimoidaan puutaheinän leviäminen ja kärpästen muodostuminen härkäseksi.

Sosiaali- ja terveydenhoidon toimintaympäristöissä joudutaan usein työskentelemään yksin, vaikka oltaisiin osa työyhteisöä. Yksintyöskentelyllä tarkoitetaan työtä, jota tehdään sosiaalisessa tai fyysisessä eristyneisyydessä. Fyysisessä yksintyöskentelyssä työntekijällä ei ole suoraa yhteyttä työpaikan muihin työntekijöihin. Psyykkisestä yksintyöskentelystä on kyse silloin, kun työpaikan olosuhteet ovat sellaiset, että muista työntekijöistä ei ole apua vaarallisessa tilanteessa, vaikka työntekijä työskentelee muiden joukossa. 

Ihmisten terveystiedot ovat henkilökohtaisia, eivätkä ne kuulu työkaverien tietoon, mutta jonkinlainen työyhteisön tietoisuus vajaakuntoisen osallistumisen raameista olisi myös osa hänen itsensä työturvallisuutta. Työnohjauksella voidaan lisätä toimivasti työntekijöiden keskinäistä vuoropuhelua ja kohtaamista, mutta usein sitä on tarjolla vasta, kun tilanne on ylikuumentunut. Dynaamisissa ympäristöissä työntekijöiden työnohjaus on osa työyhteisön kehitysprosessia pysyvänä elementtinä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat